Ruusu Polku

      Kommentit pois päältä artikkelissa Ruusu Polku

MINÄ OLEN SE MIKÄ MINÄ OLEN,  Maaliskuu 5, 2005

MINÄ OLEN SE MIKÄ MINÄ OLEN ja Minä puhun sinun sisältäsi. Jokainen ei onnistu saavuttamaan kommunikaation kokemusta hänen korkeamman osansa kanssa. Samalla kertaa se on melko luonnollinen prosessi, joka on saavutettavissa suurimmalle osalle ihmisiä, jotka elävät maassa nykyisin.

Maanpäällinen elämä on hyvin rikas sellaisissa muodoissa, jotka eivät ole todellisia korkeamman todellisuuden näkökulmasta, mutta (ne) yhä vangitsevat ihmisten huomion liian paljon, harhauttaen, ohjaten heitä pois tästä todellisuudesta.

Päämäärä, joka näinä aikoina tulee esille tavoitteena, on saavuttaa tilaisuus nähdä verhon toiselle puolelle ja päästä fyysisen maailman kiinteyden tuolle puolen, vaikka samalla elääkin tässä illuusioiden maailmassa.

Uuden sallimuksen vuoksi saamme tilaisuuden luoda dialogin kahden maailman välille. Tämä dialogi on mahdollinen jokaiselle ihmiselle, joka pyrkii vilpittömästi, eikä teennäisesti.

Suurin vaikeus on voittaa teidän oma ulkoinen illusoorinen tietoisuus, nämä teidän illusooriset vaatteenne, heittää pois teistä teidän fyysiset ajatukset ja tunteet, nostaa teidän oma tietoisuuttanne ensin teidän oman Kristus Itsen korkeudelle, sitten MINÄ OLEN SE MIKÄ MINÄ OLEN tasolle ja edelleen rajattomuuteen.

Kaikista vaikein askel, jonka tulisi olla ensimmäinen, on tehdä päätös seurata Polkua kaikesta huolimatta – seurata sitä joka päivä. Tämän maailman illuusio tulee harhauttamaan teitä ensi hetkestä alkaen tällä polulla. Jokainen askel saattaa tulla entistä tuskallisemmaksi ajoittain, aivan kuin kulkisit rikkoutuneiden lasinsirujen polkua tai ruusujen peittämää polkua pitkin. Sinä kävelet paljain jaloin ja kärsit kivusta, kun ruusun piikit satuttavat jalkaasi.

Tämä on tuskallinen Polku. Kun lapsi tulee tähän maailmaan, se on  hänelle suuri stressi. Hän jättää äitinsä kohdun tullakseen hänelle tuntemattomaan maailmaan ja hänen tulee elää stressin läpi ja ensimmäisen hengityksen tuskan läpi tuntemattomaan ja valoon.

Kun sinä tulet yhteyteen korkeamman tason kanssa, se on myös stressiä sinulle. Sinä alat tuntea tuntematonta osaa omaa itseäsi.  Se eroaa suuresti sinun ulkoisesta osastasi.

Siitäkin huolimatta, sinä jatkat kulkua kaikesta huolimatta, huolimatta tuskasta ja menetyksistä, joita kohtaat Polullasi.

Sinä menetät aikaisemmat ystäväsi – kommunikaatio heidän kanssaan tuntuu absoluuttisen turhalta ja järjettömältä.

Sinä menetät kiinnostuksesi sinun aikaisempiin harrastuksiisi. Vähä vähältä sinä alat ymmärtää, että tämä maailma tulee täysin vieraaksi sinulle. Sinun värähtelysi eroavat maailmasta, joka on ympärilläsi, niin, että sinusta tuntuu, että sinä putoat pois tästä maailmasta. Mutta sinun “egosi” ei antaudu. Se yrittää vetää sinun huomiosi tämän maailman kiintymyksiin, jotka vain sinä tunnet ja joista et ole onnistunut luopumaan vielä.

Joskus on häpeällistä tiedostaa näitä kiintymyksiä. Ne kuitenkin ovat olemassa ja ne jäävät pois ikuisesti jonain päivänä. On tarpeeksi, jos yksinkertaisesti osoitat haluaisi päästä eroon epätäydellisyyksistäsi aktiivisemmin. Ja sinä jatkat sinun polkuasi.

Ja ruusin piikit pistävät jalkojasi enemmän ja tuskallisemmin, Ajoittain tuska on kestämätön. Mutta ei ole tilaisuutta kääntyä takaisin, Se on tuskallinen Polku. Henkilö jolla on vahva “ego”, ei yksinkertaisesti ole valmis tähän Polkuun, ja hän kääntyy takaisin.

Hän paremminkin etsii nautintoa.

Mutta mitä enemmän sinä vastustat, sitä tuskallisempi on sinun paluusi Polulle.

Todellisuudessa, se on hyvin vaikea Polku. Tie jota peittää ruusut ja piikit.

Kuitenkaan minä en tiedä toista Polkua. Se on uhrauksen Polku ja jokainen askel sillä on vaikea. Mutta ei ole muuta Polkua.

Siten, ensimmäinen askel on osoittaa sinun halusi voittaa itsesi.

Heti, kun sinä olet tehnyt tämän päätöksen, tulee varmasti tapahtumaan niin, että on joku henkilö, sinulle läheinen, joka auttaa sinua eteenpäin ja antaa sinulle tarpeellisen tiedon ja ymmärryksen.

Mutta sen jälkeen sinun tulisi edetä itsenäisesti, ilman todistajia. Tulee sellainen hetki kun sinä olet itsesi yksityisessä seurassa ja sinun “egosi” kanssa ja konflikti alkaa. Se on kuolettava kamppailu. Molemmat osat sinua, sekä todellinen että epätodellinen, esittää oman oikeutuksensa olla olemassa yli toisen osan.

Sellainen tila on hyvin kaukana levosta, rauhallisuudesta ja mukavuudesta. Juuri tämän vuoksi, monet ihmiset jättävät Polun, etsien ryhmiä, suuntauksia, jotka antavat heille näennäisen rauhan, teatraalinen rakkauden ja huomiota herättävän huolenpidon.

Ja monet ihmiset jättävät polun, jota peittää ruusut, ja kävelevät pehmeillä matoilla.

Kymmeniä ja satoja inkarnaatioita kuluu ennen kuin he tulevat takaisin vihkimyksen Polulle. Jumala ei hoputa heitä.

On aina olemassa mahdollisuus palata Polulle. Mutta joskus hyvin merkittävä vihje sinun Korkeammasta osastasi tarvitaan, jotta alat ajatella ja palaat Polulle.

Kun taistelun hetki sinun epätodellisen osan kanssa tulee, se on todella samanlainen kuin taistelu. Kaikki sinun kehosi ovat  haavojen peitossa. Sinä haavoitat itseäsi. Sinun epätodellinen osasi ei ymmärrä mitä tapahtuu. Sinusta voi tuntua, että tulet hulluksi, että olet parantumattomasti sairas. Se on todella Sielun pimeä yö. Se on autiomaan kiusaus. Ja se kestää pitkän aikaa. Kaikki riippuu sinun egosi vastustuksen asteesta.

Mutta kun sinä voitat sinun egosi ja heität pois sinun kynnyksen vartijan, – sinun epätodellinen osan – sinusta tulee erilainen ihminen. Kyllä, sinä jatkat ihmiskehossa olemista, sinä yhä jäät fyysiseen tasoon, mutta suurin osa sinua pysyy toisessa todellisuudessa. Sinusta tulee kahden maailman kulkija, pysyen samanaikaisesti ylhäällä ja alhaalla.

Sinusta tulee kohta, jossa maailmat kohtaavat.

Mutta tässä sinun kulkemisesi Polulla ei lakkaa, se vasta alkaa – koska sinusta tulee maailmojen akseli, joka tukee yhteyttä maailmojen välillä, jotka kulkevat kauttasi, sinun sisälläsi.

Sinusta tulee kanava, jonka kautta Valo tulee tähän pimeään maailmaan.

Ja varmasti, kuten mikä tahansa sarana, sinä koet suurempaa painetta. Sinulla on sellainen tunne, että sinä olet Titaani, joka kannattaa tätä maailmaa harteillaan.

Se on jatkuvaa ikuista itsesi voittamista, jatkuvaa epätodellisen kieltämistä ja uusia vihkimyksiä uudelleen ja uudelleen, ja jatkuvaa painetta.

Mutta tämä on ainoa tapa, jotta sinä kasvat, ja tämä on se, minkä Jumala haluaa sinun tekevän.

Ja ei ole olemassa toista polkua.

Jos sinä olet valmis tähän vihkimyksien Polkuun, sinä hyvin ymmärrät mistä tässä keskustelussa on kysymys. Jos sinä et ole valmis tähän Polkuun, ei mikään mitä olet juuri lukennut tunnu järkevältä sinulle.

Ainoastaan näyttää siltä, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia. Jokainen on omalla kehityksen tasollaan. Juuri nyt on tullut sellainen hetki suurelle määrälle ihmisiä, tilaisuus seurata tätä Polkua, ja liikkua sitä Pitkin. Ja tämä näyttäytyy paljon todellisemmalta kuin kirjaimellisesti vain vuosi sitten. Kosmos, yhdessä energioidensa kanssa, edesauttaa tätä liikettä.

Ne teistä, jotka ymmärtävät mistä tässä on puhuttu, pyydän, löytäkää aikaa olla itseksenne, vetäytykää yksinäisyyteen, olkaa oman itsenne seurassa, vetäytykää itseenne, jääkää omaan yksityisyyteenne, keskittykää sydämeenne ja kysykää itseltänne oletteko te valmiita seuraamaan tätä Polkua. Ja jos teidän sydämenne vastaa, että te olette valmis, – edetkää. Mutta, joka päivä kun heräätte aamulla ja joka ilta ennen kuin käytte nukkumaan, muistakaa päätöstänne, jonka teitte. Jatka kulkemista ilman, että kiinnität huomiotasi tuskallisiin piikkeihin, jotka lävistävät jalkojanne ja kaikkeen mitä sinulle tapahtuu ulkoisessa maailmassa. Älkää pelätkö mitään. Ei mikään – ei loukkaukset, tämän maailman menetykset tai vaikeudet – voi vahingoittaa sinun kuolematonta osaasi.

MINÄ OLE SE MIKÄ MINÄ OLEN, ja Minä olen aina sinun kanssasi sinun Polullasi.

© Viestintuoja Tatyana Mickushina