Saint Germain
Saint Germain on tällä hetkellä Ylösnousseena Mestarina, uuden ajan Hierarkkina. Viimeisessä inkarnaatiossaan Saint Germainin kreivinä XVIII vuosisadalla hän vaikutti suuresti maailmanhistorian kulkuun.
XVIII vuosisadan salaperäisin mies.
Suurin osa hänen elämäkertojensa kirjoittajista ja tutkijoista on yhtä mieltä siitä, että Saint Germainilla oli suorin yhteys Ragoczyjen sukuun, Unkarin kuningashuoneeseen.
Saint Germainin aikalaiset kuvailevat häntä keskipituiseksi ja sopusuhtaisesti rakentuneeksi mieheksi, jolla oli säännölliset piirteet. Hänen katseensa vangitsi kaikki, jotka katsoivat häntä silmiin.
Näin kreivitär d’Adhémar kuvailee Saint Germainia ja hänen esiintymistään Ranskan hovissa:
”Se oli vuonna 1743; huhu levisi, että Versaillesiin oli juuri saapunut muukalainen, joka oli korujensa komeudesta päätellen valtavan rikas. Mistä hän oli tullut? Sitä kukaan ei ole koskaan pystynyt saamaan selville. Hänen käytöksensä ja älykkyytensä tekivät vaikutuksen heti ensimmäisestä minuutista lähtien, kun hänen kanssaan keskusteli. Hänellä oli notkea, siro vartalo, herkät kädet, pieni jalka… Hänen hymyssään näkyivät maailman kauneimmat hampaat, kaunis kuoppa koristi hänen leukaansa, hänen hiuksensa olivat mustat, hänen silmänsä pehmeät ja läpitunkevat. Oi, mitkä silmät! En ole missään nähnyt niiden vertaista. Hän näytti noin neljänkymmenen tai neljänkymmenenviiden vuoden ikäiseltä.” (1)
Toinen aikalainen kuvaili Saint Germainia seuraavin sanoin: ”Hänen piirteensä ovat säännölliset, hiukset mustat, kasvot energiset ja nerokkaat, ryhti jalo, joka on luontainen vain suurille.” Edelleen ”Hän on keskikokoinen ja elegantti. Kreivi pukeutuu yksinkertaisesti mutta tyylikkäästi. Hänen ainoasta ylellisyydestään kertoo suuri määrä timantteja, jotka peittävät hänen asunsa. Niitä on jokaisessa sormessa, ja niitä on hänen nuuskarasioissaan ja kelloissaan. Eräänä iltana hän ilmestyi hoviin timanteilla päällystetyt kengänsoljet yllään, joiden arvoksi jalokivien asiantuntija Herr v. Gontaut arvioi 200 000 frangia.”
(2)Kreivi de Saint Germainia pidettiin XVIII vuosisadan salaperäisimpänä miehenä. Tämä salaperäisyys ilmeni kaikessa. Hänen elämänsä – joka oli täynnä salaisuuksia, hänen epävarma ikänsä – joka ruokki huhuja; hänen suora tuttavuutensa ja yhteydenpitonsa käytännössä kaikkien Euroopan ja Aasian monarkkien ja lukuisten poliittisten vaikuttajien kanssa; hänen osallistumisensa moniin tuon ajan merkittäviin poliittisiin asioihin; hänen diplomaattiset toimensa ja lukuisat lahjakkuutensa; hänen kykynsä, tieteelliset tutkimuksensa ja tekniset keksintönsä, alkemian kokeilut, parannuskykynsä ja selvänäkökyky, ennustamisen lahja…”
Hänen syntymä- ja kuolinpäivänsä olivat mysteerin peitossa. Näytti siltä, että Kreivi ei vanhentunut. Isabel Cooper-Oakley kirjassaan ”The Comte de Saint Germain. Kuninkaiden salaisuus”, joka on kirjoitettu vuonna 1911, tuo esiin kreivin nähneiden ihmisten todistuksia. Nämä todistukset ulottuvat vuodesta 1710 vuoteen 1822 (huomaa, että vuonna 1710 tämä salaperäinen mies näytti 45-vuotiaalta). Tässä on varhaisin todiste:
”Vanha kreivitär v. Georgy, joka viisikymmentä vuotta aikaisemmin oli seurannut miestään Venetsiaan … lähestyi Kreiviä: ”Olisitteko ystävällinen ja kertoisitte minulle”, sanoi kreivitär, ”oliko isänne Venetsiassa noin vuonna 1710?”. ””Ei, rouva”, vastasi kreivi aivan huolettomasti, ”isäni kuoli kauan ennen tuota aikaa; mutta itse asuin Venetsiassa viime vuosisadan lopulla ja tämän vuosisadan alussa; minulla oli kunnia vierailla silloin luonanne, ja olitte niin ystävällinen, että ihailitte muutamaa säveltämääni barcarollia, joita meillä oli tapana laulaa yhdessä”.
”Suokaa anteeksi, mutta se on mahdotonta; kreivi de St. Germain, jonka tunsin tuolloin, oli ainakin 45-vuotias, ja te olette nyt suunnilleen samanikäinen.”
”Madame”, vastasi kreivi hymyillen, ”olen hyvin vanha.”
”Mutta silloin teidän täytyy olla lähes satavuotias.”
”Se ei ole mahdotonta.” Edellä mainittu kreivitär d’Adhémar merkitsi päiväkirjaansa päivämäärän, jolloin hän tapasi Saint Germainin ensimmäisen kerran: ”… Berrin herttuan murhan aattona [1820]”. Ja hän näytti täsmälleen samalta kuin heidän ensitapaamisessaan. Kreivin tietämys ulottui kaikkeen maailmassa.
Saint Germain puhui monia kieliä. Hän teki sen niin täydellisesti, että häntä pidettiin sen maan syntyperäisenä,jota kieltä hän puhui. Näitä kieliä olivat muun muassa ranska, englanti, saksa, italia, espanja, portugali, venäjä, sanskrit, kreikka, kiina, arabia ja muut.
Hän tunsi historiaa niin hyvin, että näytti siltä, että hän oli osallistunut tapahtumiin, joista hän puhui.
Kreivi oli virtuoosimainen muusikko ja osasi mestarillisesti soittaa viulua ja pianoa ilman nuotteja. Hänen soittamansa sävellykset eivät olleet vain romansseja vaan myös mitä monimutkaisimpia konserttoja.Kreivi oli myös hieno öljyvärimaalari. Hänen keksimänsä maalit säteilivät poikkeuksellista kirkkautta. Hänen maalaamiensa ihmisten puvut näyttivät hehkuvan kuin jalokivet.
Saint Germain oli taitava parantamaan ja käyttämään lääkekasveja. Jotkut hänen aikalaisistaan katsoivat, että hänen keksimänsä lääkkeet sekä tapa nauttia yksinkertaista ruokaa vahvistivat kreivin terveyttä ja pidentivät hänen elämäänsä.Persian shaahin hovissa, jossa kreivi oleskeli vuosina 1737-1742, hän harjoitti tieteellistä tutkimusta ja osoitti kykynsä saada aikaan jalokivien, erityisesti timanttien, loistavuuden lisäämisessä.
Kreivi teki paljon keksintöjä tieteen ja tekniikan eri aloilla.
Graf Karl Cobenzlin todistuksen mukaan Saint Germain kehitti massatuotantotekniikoita. Esimerkiksi hänen pellavan valkaisutekniikkansa sai kankaan näyttämään italialaiselta silkiltä, ja hänen täydellisyydellä tekemänsä nahkojen valmistus ylitti maailman parhaan morokkinahan. Saint Germain keksi silkki- ja villavärien värjäyksen, joka vietiin siihen asti tuntemattomaan täydellisyyteen; puun värjäyksen kaikkein loistavimpiin väreihin soveltamalla syvävärjäysmenetelmää tavallisimmilla ainesosilla ja siten hyvin kohtuulliseen hintaan.
Monista Saint Germainin esittelemistä keksinnöistä on tullut jo kauan sitten ihmiskunnan sivilisaation yhteistä omaisuutta. Jotkut niistä ovat kuitenkin edelleen mielikuvituksemme ulottumattomissa. Esimerkiksi kreivi Maximilian Joseph von Lamberg kirjoitti vuonna 1775 nähneensä Saint Germainin keksimän kehräämön, joka tuotti kahta lankaa samanaikaisesti, mutta tämä mekanismi edellytti työntekijältä huomion jakamista ja näiden prosessien samanaikaista hallintaa. Kreivi von Lamberg totesi valitettavasti, että tuon ajan ihmiset eivät pystyneet käyttämään tätä mekanismia tietoisuustasonsa ja kykyjensä vuoksi. Tämä esimerkki kertoo kaunopuheisesti siitä, että tuolloin, teknisen vallankumouksen kynnyksellä, Saint Germain pyrki määrittämään tahdin ihmisen sisäisten kykyjen kehittämisen tiellä.
Louis XV arvosti Saint Germainin alkemian hallintaa niin korkealle, että hän osoitti Kreiville laboratorion ja huoneiden sarjan kuninkaallisessa Château de Chambordissa. Aikalaisten todistuksen mukaan kreivin alkemian istunnot olivat pelkkiä ihmeitä. Saint Germainin matkojen maantieteellinen alue kattaa Euroopan, Aasian ja Afrikan. Sen lisäksi hän oli erittäin kiinnostunut Amerikasta. Madame de Pompadour kirjoitti, että Saint Germain oli matkustanut ympäri maailmaa, ja kuningas kuunteli armollisesti hänen kertomuksiaan Aasian ja Afrikan matkoistaan sekä Venäjän, Turkin ja Itävallan hoveista.
Poliittiset asiat
Yksi hänen elämäkertansa monimutkaisimmista puolista liittyy politiikkaan. Eräänä ajankohtana hän on Persian shaahin hovissa ja vaikuttaen suotuisasti ahdasmieliseen ja epäluuloiseen hallitsijaan; sitten hän palvelee Ranskaa, sitten auttaa Englantia, sitten auttaa Preussia, sitten on läheisessä yhteydessä Itävallan hovin edustajiin, sitten auttaa vallankaappauksen järjestämisessä Venäjällä jne. Hänen toimintaansa hallitsee historiallisen prosessin selkeä ymmärtäminen ja terävä poliittinen näkemys ja ennakointi. Hän on aina tapahtumien keskellä, maailmanhistorian keskipisteessä ja aina kiireinen palauttamaan kadonnutta tasapainoa.
Niinpä kuningas Ludvig XV antaa Saint Germainille tehtäväksi luoda rauhan Ranskan ja Englannin välille pelastaakseen ensin mainitun katastrofilta.
Myös Venäjän vallankaappaukseen vuonna 1762 Saint Germain osallistuu, vaikka hänen osallistumisestaan tähän tapahtumaan on vain epäsuoria todisteita. Vallankaappauksen malli puhuu kuitenkin puolestaan. A.N. Barsukov sanoo teoksessaan ”Tarinoita Venäjän historiasta XVIII vuosisadalta” (“The Stories from the Russian History of the XVIII century”), että perustavanlaatuinen vallankaappaus toteutettiin ilman sisäistä verenvuodatusta. Kaikki tuon päivän ja yön (28. kesäkuuta 1762) tapahtumat näyttävät jälkikäteen ajateltuna taitavan kirurgin toimilta, joka toimi nopeasti ja tarkasti. Vallankaappauksen osanottajista erottuvat Orloffin veljekset Gregor ja Alexis, jotka olivat yhteydessä Saint Germainiin ja valtaistuimelle nousseeseen Katariina II:een.
Kreivitär d’Adhémarin muistelmista saamme tietää, miten Saint Germain pyrki pelastamaan Ranskan uhkaavalta katastrofilta ja kuninkaallisen perheen kuolemalta. Saint Germain varoitti Ludvig XVI:ta ja Marie Antoinettea uhkaavasta vallankumouksesta, mutta kaikki nämä ponnistelut olivat turhia. kuten Elizabeth Clare Prophet kirjassaan toteaa: ”Se oli opettavainen ja tuskallinen opetus: jopa kaikkein syvimmän viisauden omaavan miehen, jolla oli jaloimmat aikeet ja tieto siitä, miten ratkaista maailman ongelmat, joista kansakunnan nousu ja tuho riippuvat, oli toteltava kuolevaisten vapaata tahtoa. Hän saattoi antaa neuvoja, mutta ei käskyjä, ja jos hänen neuvojaan ei noudatettu, hänelle ei jäänyt muuta tehtäväksi kuin lähteä.”
Suuri Vihitty
Saint Germain oli suuri vihitty, ja siksi hänen elämänsä filosofinen ja mystinen puoli oli vieläkin salaperäisempi ja monimutkaisempi tutkimukselle, selvitykselle ja ymmärtämiselle. Saint Germain kirjoitti klassisen okkulttisen teoksen nimeltä ”The Most Holy Trinosophia”, jossa hän käytti yhdistelmää nykykielistä ja muinaisista hieroglyfeistä sekä useita syvällisen filosofisen sisällön omaavia runoja. Saint Germain oli salaisten yhteisöjen perustaja, ruusuristiläisten, vapaamuurareiden ja temppeliritareiden johtaja.
Isabel Cooper-Oakleyn mukaan vapaamuurareiden arkistojen perusteellinen tutkimus paljastaa, että Saint Germain oli yksi Ranskan vapaamuurareiden eliitin edustajista, jotka olivat läsnä Pariisin suuressa kongressissa vuonna 1785. Hänen näkymätön vaikutuksensa tunkeutui moniin henkisiin yhteisöihin, jotka ilmestyivät kauas ja laajalle. Hän käytti ponnistelujaan näiden itsenäisten yhteisöjen integroimiseksi kokonaisuuteen.
On syytä mainita, että nuo henkiset seurat perustuivat (salaa tai ilmeisesti) samoihin perusperiaatteisiin, joita Suuren Valkoisen Veljeskunnan todelliset sanansaattajat toteuttivat, kuten ihmisluonnon evoluutioon, jälleensyntymiseen, syy-seuraus-suhteeseen, elämän puhtauteen ja Jumalalliseen kaikkialle ulottuvaan voimaan.
Kirjeissään Helena Roerich kutsui Saint Germain kreiviä, ”Himalajan yhteisön jäsen”, Tiedon ja Valon linnakkeeksi. Helena P. Blavatsky totesi The Theosophical Glossary -teoksessa: ”Kreivi Saint Germain oli varmasti suurin itämainen adepti, jonka Eurooppa on nähnyt viime vuosisatojen aikana ”8.
1700-luvun lopulla Saint Germain lupasi kreivitär d’Adhémarille, että hän palaisi uudelleen 100 vuoden kuluttua. Ja todellakin, 1800-luvun lopulla Saint Germain ilmestyi avustamaan Mestari M:ää (El Morya), Mestari K.H:ta (Kuthumi) ja Helena P. Blavatskya Teosofisen Seuran perustamisessa.
1930-luvulla, jo ylösnousseessa tilassaan, Saint Germain oli yhteydessä Guy ja Edna Ballardiin. Vuonna 1958 hän aloitti yhteistyön Mark L. Prophetin kanssa ”The Summit Lighthouse” -järjestön kautta tarkoituksenaan julkaista Ylösnousseiden Mestareiden opetuksia käytännön henkisyyteen liittyvistä asioista. Mark ja Elizabeth Clare Prophetin kautta Saint Germain toimitti monia rukouksia ja meditaatioita nykyisen ajanjakson ongelmien ratkaisemiseksi. Violetin liekin asetus oli yksi tärkeimmistä ja tunnetuimmista niistä.
Nykyään Saint Germain jatkaa Sanomiensa antamista yhdessä muiden Mestareiden kanssa Suuren Valkoisen Veljeskunnan lähettilään Tatyana N. Mickushinan kautta. Mestari Saint Germain on nykyään etualalla Vesimiehen aikakauden suojelijana.Hänellä oli monia rooleja aiemmissa elämissään, ja tässä on joitakin Saint Germainin inkarnaatioita.
Joosepf, Jeesuksen äidin Marian aviomies.Joosef oli evankeliumin mukaan kuningas Daavidin suora esi-isä, mutta hän oli köyhä mies ja asui pienessä Nasaretin kaupungissa puusepän töissä. Joosefista annetaan evankeliumeissa hyvin vähän tietoja, lukuun ottamatta Jeesuksen syntymään liittyviä seikkoja.
Neitsyt Maria oli luvattu Joosefille. Sitten Matteuksen mukaan (1:19-24) Joosef, Marian aviomies, sai unessaan vieraakseen arkkienkeli Gabrielin ja sai selville, että Maria oli tullut raskaaksi ennen heidän avioliittoaan, ja niinpä ”hänellä oli mielessä erota salaa”. Gabriel kuitenkin lohdutti Joosefia sanoen: ”Älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi, sillä se, mikä hänessä on siitetty, on Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, koska hän tulee pelastamaan kansansa synneistä.” Tämän jälkeen evankelista totesi, että Joosef ”otti Marian kotiin vaimokseen. Mutta hän ei saattanut heidän avioliittoaan voimaan…” Pyhä kirja kertoo yksityiskohtaisesti tarinan Jumalan enkelistä, joka varoitti Joosefia unessa Herodeksen aikomuksesta tappaa Jeesus. Joosef kuunteli enkelin varoitusta ja vei perheensä Egyptiin. He palasivat takaisin Herodeksen kuoleman jälkeen.” Elämänhistoriansa mukaan Joosef kuoli sadan vuoden ikäisenä pian sen jälkeen, kun hän oli käynyt Jerusalemissa 12-vuotiaan Jeesuksen Kristuksen kanssa. Joosefista ei ole muita mainintoja. Tosin on olemassa apokryfinen evankeliumi ”Puuseppä Joosefin historia”. Katolisessa perinteessä pyhää Joosefia kunnioitetaan universaalin kirkon suojelijana.
Christopher Columbus (1451-1506) –
Christopher Columbus oli merenkulkija, tutkimusmatkailija, joka saavutti Amerikan. Hän syntyi Genovassa, Italiassa, ja vietti kolmanneksen elämästään matkoilla. Aikalaistensa kuvausten mukaan Christopher Columbus oli keskivertoa pitempi sekä vahva rakenteinen. Hänen punertava tukkansa harmaantui jo varhain, minkä vuoksi hän näytti ikäistään vanhemmalta. Hänen pitkät kasvonsa paljastivat eloisat silmät ja akvilineaarisen nenän. Kolumbus osoitti sekä vahvaa uskoa jumalalliseen ennustamiseen ja profetiaan että harvinaista käytännöllisyyttä. Hänellä oli nopea äly, vahva kyky vakuuttaa ja monipuolinen tietämys. Hän oli mennyt kahdesti naimisiin ja saanut kaksi poikaa. Kolumbus uskoi, että hän oli juuri se, jonka Jumala oli valinnut ”uuden taivaan ja uuden maan” sanansaattajaksi, jonka Johannes mainitsi Ilmestyskirjassa ja Jesaja ennusti jo aiemmin. Tutkiessaan Raamatun profetioita hän lainasi usein tehtäväänsä liittyviä raamatuntekstejä, minkä seurauksena hän laati ”Profetioiden kirjan” (espanjaksi ”El Libro de las Profecías”). Jopa brittiläisessä tietosanakirjassa todettiin, että Christopher löysi Amerikan enemmän ennustusten kuin tähtitieteen avulla.
Columbus teki elämänsä aikana neljä matkaa. Ensimmäinen matka (1492-93), johon osallistui 90 miestä kolmella aluksella, Santa Maria, Pinta ja Niña, lähti Espanjan Palosista 3. elokuuta 1492, ylitti Atlantin valtameren, löysi Sargassomeren, saavutti Bahamalla sijaitsevan saaren ja nimesi sen San Salvadoriksi, jonne he rantautuivat 12. lokakuuta 1492 (tämä on virallinen juhlapäivä Christopher Columbus Amerikkaan saapumisen kunniaksi). Seuraavilla matkoillaan Columbus löysi monia Karibianmeren saaria ja tutki Keski-Amerikan rannikkoa. Hänen löytönsä johtivat maiden kolonisointiin ja espanjalaisten siirtokuntien perustamiseen sekä ”intiaaneiksi” kutsuttujen alkuperäiskansojen huonoon kohteluun valloittajien toimesta. Columbus ei ollut ensimmäinen Amerikan mantereelle saapunut tutkimusmatkailija. Pohjois-Amerikan saarilla ja rannikolla oli vieraillut norjalaisia jo satoja vuosia ennen häntä. Columbuksen löydöillä oli kuitenkin yleismaailmallista ja historiallista merkitystä. Se, että hän oli löytänyt uuden maailmanosan, todistettiin lopulta Magellanin matkalla.
Francis Bacon (1561-1626)
Francis Bacon oli englantilainen filosofi, valtiomies, esseisti ja merkittävä renessanssin kirjailija. Länsimaisen sivilisaation suurimmaksi mieleksi nimetty Bacon tunnetaan tieteellisen tutkimuksen induktiivisen metodologian eli tieteellisten menetelmien perustajana, joka merkitsi uutta käännettä maailman tieteellisessä havaitsemisprosessissa. Kaiken kaikkiaan Bacon piti tiedettä suurimpana, lähes itsestään selvänä etuna ja ilmaisi sen kuuluisassa aforismissaan ”Tieto on valtaa” (lat. Scientia – potentia est.) Tiede ei ollut tuolloin suosittua, ja sitä arvosteltiin paljon. Analysoituaan hyökkäykset Bacon tuli siihen tulokseen, että Jumala ei ollut kieltänyt luonnon tutkimista. Päinvastoin, Hän antoi ihmiselle mielen, jolla oli halu tuntea maailmankaikkeus. Ihmisten tulisi vain ymmärtää, että tiedon hankkimiseen on kaksi tapaa: 1) hyvän ja pahan tiedon hankkiminen ja 2) Jumalan luomien asioiden ja prosessien tunteminen.” Baconin mukaan hyvän ja pahan tiedon hankkiminen oli kiellettyä ihmisiltä, koska Jumala antaa ihmisille tämän tiedon Raamatun kautta. Samalla ihmisen on tutkittava luotuja asioita mielensä avulla. Siksi tieteen on otettava kunnollinen paikkansa ihmisen valtakunnassa. Tieteen tehtävänä on moninkertaistaa ihmisten voima ja tarjota vauras ja arvokas elämä.
Bacon uskoi, että koulutuksen tarkoitus oli hankkia oikea tapa hankkia tietoa, jotta voi orientoitua ulkomaailmassa. Hän piti seuraavia menetelmiä oikeina: havainnointi, tutkiminen, kokeilu ja kyvyn kehittäminen tehdä konkreettisia johtopäätöksiä yleiset tosiasiat huomioon ottaen (deduktiivinen menetelmä). Hän oli varma, että hallitseminen oli ymmärryksen ja kokemuksen tulos. sillä välin hänen ympärilleen kerääntyi joukko intellektuelleja, joiden joukossa oli Elisabetin ajan kirjallisuuden eliittiä. Osa heistä oli salaseuran jäseniä, jotka nimesivät itsensä ”Kypärän ritareiksi.” ”Ritarien” tavoitteena oli tehdä koulutuksesta täydellisempää levittämällä englannin kieltä ja luomalla uutta kirjallisuutta, jota ei kirjoitettu latinaksi vaan kielellä, jota kuka tahansa englantilainen ymmärsi. Bacon oli aloitteentekijä Raamatun kääntämisessä englanniksi (King James Bible), sillä hän uskoi, että pyhän kirjoituksen lukemisen on oltava tavallisen kansan ulottuvilla.
William Shakespearen näytelmien alkuperäispainoksista ja Francis Baconin teoksista sekä muiden Elisabetin ajan kirjailijoiden teoksista löydettiin 1890-luvulla joitakin erikoisia salakirjoitustekstejä. Nämä tekstit paljastivat, että Bacon oli kirjoittanut William Shakespearen näytelmät ja että hän itse asiassa oli kuningatar Elisabetin ja Lordi Leicesterin poika.
Bacon sairastui flunssaan erään tieteellisen kokeensa aikana ja kuoli. Hän oli jo vakavasti sairas, mutta ilmoitti eräälle ystävälleen, Lordi Arundelille, että koe oli onnistunut. Merkittävä oppinut uskoi, että tiede antaisi ihmiselle vallan luonton yli, mikä tulisi johtamaan elämän parantumiseen.
* * *
H.P. Blavatsky kirjoitti teoksessa “Salainen oppi”, että jokaisen vuosisadan lopussa Opettajat yrittävät auttaa ihmiskunnan henkistä kehitystä. Jokaisen vuosisadan lopussa tunnette väistämättä yhä lisääntyvän henkisyyden voimakkaan aallon jatkuvan läsnäolon. Yksi tai useampi Opettaja ilmestyy maailmaan tämän henkisyyden johtajaksi ja jättää ihmiskunnalle jonkin osan okkulttisesta tiedosta tai opetuksesta. Tämä pätee erityisesti, kun kuvaillaan tätä merkittävää henkilöä ja Opettajaa – Saint Germainia.
Tärkeimmät lähteet:
1. Isabel Cooper-Oakley, ”The Comte de Saint Germain. The Secret of Kings: A Monograph”, Milano, 1912, p. 55.
3. Tässä artikkelissa on käytetty The Great Soviet Encyclopedian, The Brockhaus and Efron Encyclopedic Dictionary, Wikipedian, vapaan tietosanakirjan ja muiden kirjoittajien teosten aineistoja.