Rakkaat ystävät,
Tässä julkaisemme artikkelin viimeisen 3. osan. Aikaisemmat ovat osat 1 ja osa 2.
Suuresta Valkoisesta Veljeskunnasta Artikkeli Internet-tietosanakirjaa varten
…Jatkuu
Vaikutus filosofiaan ja tieteeseen
Antiikin kreikkalainen filosofi Plotinus
Suuren Valkoisen Veljeskunnan opetukseen sisältyvät Teosofiset ajatukset ja käsitteet – kuten yksi Jumalallinen periaate, Henkinen Hierarkia, hengen emanoituminen aineeseen – ovat olleet lähellä uusplatonialaisia filosofeja antiikin ajoista lähtien. Yhdistämällä Platonin ja Aristoteleen filosofiaa uusplatonistit, mukaan lukien uusplatonismin tunnetuin edustaja[1] Plotinus, määrittelevät uudelleen Mielen, Sielun ja Yhden ontologiset käsitteet ja selittävät maailmankaikkeuden luomisen Yhden laskeutumisella (emanoitumisella) olemisen alemmille tasoille. Tämä prosessi tapahtuu Yhden luovan energian ylimäärän vuoksi, ja kun Korkeampi Olento siirtyy alempiin, Hyvä vähenee. Tahdollisen voittamisen ansiosta alemmalla olennolla on kuitenkin tie palata Lähteeseen, ja tämä sanelee sen halun seurata evoluution polkua. Niinpä Henki, joka materialisoituu maailmankaikkeudessa, menettää luonnollisesti Hyvän ominaisuuden, ja jokaiselle alemmalle materialisaatiotasolle on ominaista vähäisempi täydellisyys. Tämä selittää pahan läsnäolon maailmankaikkeudessa – korkeimman Hyvän puuttumisena (poissaolona). Pyrkiessään palaamaan yhteen ensimmäiseen periaatteeseen, sielu käy läpi samat täydellistymisen vaiheet, nousten korkeammille olemisen tasoille.
Venäläisen filosofin, filosofian historioitsijan V.F. Asmusin mukaan “Plotinuksen filosofian päätehtävä on johdonmukaisesti osoittaa Jumalallisesta ykseydestä kaiken maailmassa ilmenevän asteittaisuus ja osoittaa tie takaisin alkuperäiseen ykseyteen. Tämä tehtävä ei ole tieteellinen eikä filosofinen, vaan uskonnollinen, teosofinen. <…> Plotinus ymmärsi tämän tehtävän mittaamattoman vaikeuden. Vain nero, ja vieläpä poikkeuksellisessa henkisessä tilassa oleva nero, voi suoraan nousta yhden käsitteeseen, tunnustaa yhden ehdoitta itsenäiseksi periaatteeksi, nähdä se perustana, josta kaiken pitäisi virrata. <…> Tavalliset ihmiset, jotka ovat koko elämänsä ajan uppoutuneet aistilliseen, samoin kuin ihmiset, jotka nousevat hetkeksi sen yläpuolelle mutta kääntyvät sitten tavalliseen aineelliseen elämään, kulkevat polkua, joka on vastakkainen heidän todelliselle luonnolleen, ja mitä kauempana he siitä ovat, sitä vaikeampaa heidän on palata. Aivan kuten vanhempiensa hylkäämät ja vieraiden kasvattamat lapset eivät voi tuntea isäänsä ja unohtaessaan alkuperäsnä , eivät voi oikein tunnistaa itseään, niin myös näiden kaukana lähteestä kulkeneiden ihmisten sielut unohtavat olemisensa viimeiset perustat, isänsä, itsensä, menneisyytensä.”[2]
Uusplatonistit tunnustivat ja käyttivät aktiivisesti myös mystisiä käytäntöjä, teurgiaa, prosessina, jonka tarkoituksena oli jälleenyhdistyminen Jumalan kanssa rukousharjoitusten aikana.
Keskiajan filosofeista mainittakoon Porfyrios, Theodoros Asinilainen, Lamblichos, Proklos, Plutarkhos, myös Origenes, Augustinus Autuas, Pseudo-Dionysios Areopagiitta, Meister Eckhart, Tauler[3]. Renessanssin aikakaudella uusiplatonistien ajatuksia kehittivät Nikolas Cusa, Paracelsus, Tommaso Campanella ja Giordano Bruno.
Myöhemmin neoplatonismin filosofia ja siihen liittyvät ideat heijastuivat tieteellistä menetelmää kehittäneiden filosofien teoksissa: luonnontieteilijä Roger Bacon, luonnontieteilijä-filosofi Benedict Spinoza, matemaattisen analyysin luoja Gottfried Leibniz, tieteellisen menetelmän luoja Francis Bacon. Filosofien mukaan tieteellisen menetelmän avulla voidaan tuntea Jumalallinen luonto, Jumalana “on ensimmäinen ja ainoa vapaa syy sekä kaikkien asioiden olemassaoloon että niiden olemukseen.”[4] Poliitikkoa ja filosofia Francis Baconia pidettiin myös yhtenä Ruusuristiläisjärjestön universaalia veljeyttä koskevien ajatusten perustajista[5].
1800- ja 1900-luvuilla H. P. Blavatskyn teosten julkaisemisen ja Teosofisen Seuran perustamisen myötä teologiset ja teosofiset näkemykset saivat jälleen suosiota Yhdysvalloissa ja Euroopassa, ja niillä oli merkittävä vaikutus venäläiseen filosofiaan..
Ajatukset veljeydestä, korkeimmasta tahdosta, tieteen moraalisista ja eettisistä perusteista ja henkisestä kehityksestä kehittyivät venäläisen filosofisen ja uskonnollisen ajattelun uudeksi suuntaukseksi – “venäläiseksi kosmismiksi”[6], jonka merkittäviä edustajia filosofien joukossa olivat N. K. Roerich, V. Solovjov, N. Berdjajev, V. Ivanov, N. Fedorov, P. Florenski, I. Iljin, S. Frank ja lähempänä 1900-luvun puoliväliä A.F. Losev[7]. N.K. Roerichin ja H.I. Roerichin käsitykset Elävä etiikka sekä V. Solovjovin käsitys Sofiasta maailman sieluna vaikuttivat suuresti teosofisten aatteiden kehitykseen.
Teosofiset ja antroposofiset näkemykset heijastuivat venäläisten filosofien lisäksi myös kirjailijoiden, tiedemiesten, taiteilijoiden ja säveltäjien teoksissa.
Henkinen uudestisyntyminen, sulautuminen Jumalaan ikuisuudessa, kaikuu symbolististen runoilijoiden D. Merežkovskin, V. Brjusovin, K. Balmontin, A. Belyn, A. Blokin ja kirjailijoiden F. Dostojevskin, A. Platonovin ja S. Bulgakovin teoksissa.
“Me olimme – hämärän huurua, meistä tulee liekehtiviä henkiä.” [8]
Konstantin Tsiolkovski ja Vladimir Vernadski
Tieteen eettisiä periaatteita kehittivät K.A. Tsiolkovski, V.I. Vernadski, A.L. Tšizhevski.[9] Niinpä V.I. Vernadski uskoi, että ihminen ei ole täydellinen luomus ja että hänen lisäkseen on olemassa korkeammin kehittyneitä olentoja:
“Homo sapiens ei ole luomakunnan lopullinen luomus, hänellä ei ole täydellistä henkistä laitteistoa. Hän toimii välikappaleena pitkässä ketjussa olentoja, joilla on menneisyytensä, ja ilmeisesti joilla tulee olemaan tulevaisuus.”[10].
K.E. Tsiolkovski viittasi evoluution korkeimmilla kehitysvaiheilla olevien planeettojen olemassaoloon, joita asuttavat “korkeammat ihmiset”[11].
“… Meidän on myönnettävä, että on olemassa monia eri arvo asteisia jumalia. Mitä korkeampia he ovat, sitä kauempana he ovat ihmisestä, sitä käsittämättömämpiä hänelle.”[12]
“Venäläisen kosmismin” tutkijoiden mukaan tämä on “venäläisen kulttuurin ainutlaatuinen ilmiö”, mutta “neuvostoaikana kaikki venäläisen kosmismin moninaisuus ja moniääninen yleismaailmallisuus kokonaisvaltaisena ilmiönä sulkeutui ideologisten dogmien selkeästi määriteltyyn kehään …”. Menetettyään henkisen perustansa kosmismi lakkasi itse asiassa olemasta kansalliselta pohjalta ja itsenäisenä filosofisena liikkeenä.”[13]
Historiasta
Teosofien mukaan maailmanuskontojen ja teologisten järjestöjen suuret vaikuttajat, säveltäjät, tiedemiehet, humanistiset hallitsijat ja monet muut kuuluisat henkilöt olivat yhteydessä Suureen Valkoiseen Veljeskuntaan: he olivat Suuren Valkoisen Veljeskunnan jäseniä tai opiskelivat heitä, ottivat heihin yhteyttä.[14] Historiallisia lähteitä, joissa mainittaisiin teosofien tunnustamien henkilöiden pitävän itseään Suuren Valkoisen Veljeskunnan jäseninä, ei kuitenkaan ole paljon. Historiallisista henkilöistä, jotka viittasivat itseensä Suuren Valkoisen Veljeskunnan “lähetyssaarnaajina”, voidaan mainita filosofit Roger Bacon, Francis Bacon, Thomas More sekä Nicholas ja Helena Roerich, Helena P. Blavatsky, A.N. Scriabin[15] Myös Ruusuristiläisveljeskunnan jäsenet pitivät tehtävänään palvella “Universaalista Veljeskuntaa”, samalla kun he selventivät, että “Universaalinen Veljeskunta” ja “Shambhalan Veljeskunta” ovat yksi ja sama[16].
“Mitä tulee Suuren Valkoisen Veljeskunnan muihin jäseniin, historiallisiin henkilöihin, jotka ovat todella olleet olemassa ja joilla on merkittävä rooli ihmiskunnan kehityksessä, tätä voidaan arvioida teosofisten teosten perusteella.” Helena Roerich kuvaili heidän asemaansa yhteiskunnassa ja tehtäväänsä:
“…He tulivat kaikista suurista valtakuntien, uskontojen ja filosofioiden perustajista sekä suurimmasta osasta alkemisteista ja yksittäisistä pyhimyksistä, mutta älkää etsikö heitä ahtaasti, dogmaattisesti. He ovat sydämen elävän uskonnon perustajia, mutta eivät orjuuttavien dogmien.”[17].
Esoteerinen perinne sisältää Shambhalan perustajien inkarnaatioiden joukossa sellaisia historiallisia henkilöitä kuin Apollonius Tyanalainen, Ramses II, Pythagoras, Platon, Origenes, Konfutse, Lao Tzu, Shankara, Sergius Radonezhilainen, Akbar Suuri, Jacob Böhme, Dante, Giordano Bruno, Jeanne d’Arc, Campanella, Saint Germain ja monet muut. [18] Myös esoteerinen perinne väittää, että ihmiskunnan suuret henkiset opettajat – Krishna, Buddha, Jeesus – olivat “kosmisten avataarojen inkarnaatioita”[19].
Kuuluisa historiallinen hahmo on kreivi Saint Germain. Teosofit uskovat, että hänen nimensä ei viittaa syntymään, vaan hänen okkulttisiin kykyihinsä[20], ja se tarkoittaa “Pyhän veljeskunnan toveri (lat. comes)”[21].
Häntä kuvailtiin mieheksi, jolla oli erinomaiset älylliset kyvyt, loistava puhe ja salaperäinen elämäntapa, joka häikäisi ja hämmästyttäisi yhteiskuntaa[22].
Helena P. Blavatsky kirjoitti: “Saint Germain oli varmasti suurin Idän adepti, jonka Eurooppa on nähnyt viime vuosisatoina. Mutta Eurooppa ei tunnistanut häntä.”[23]
Kirjallisuudessa
Phylos. A Dweller on Two Planets, Toiminta sijoittuu 1800-luvun Amerikassa. Romaanissa kuvataan Lotinialaista Veljeskuntaa, jonka opetuslapsia kutsutaan myös “Yksinäisyyden Pojiksi” tai “Jumalan Opetuslapsiksi”. Oppilaiden ja hindustanilaisten joogien välille vedetään rinnastuksia, sillä he eivät yhdisty ainoastaan opiskellakseen okkultismia: “Se, joka todella saavuttaa saavutuksia, täyttää ne itse, hän kasvaa itsenäisesti. Hänen tietämyksensä ei ole seurausta yhdessä muiden kanssa oppimisesta. Tieto ei ole kirjoissa. Jokainen Jumalan opetuslapsi on itse Jumalallisen viisauden loistava keskus.”
Juuri vihittyjen lupaukset ovat vain kokeita sen määrittämiseksi, ovatko he itsessään sitä, mihin he haluavat liittyä. [24]
Elizabeth Haich. Vihkimys.[25] Kirjassa kuvataan muinaisessa Egyptissä olemassa ollutta Veljeskuntaa eli salaista järjestöä, jossa ei ollut näkyviä jäsenyyden muotoja. Syvällä sisimmässään henkilö tekee päätöksen luopua kiintymyksistä fyysisen maailman ilmentymiin, ja tämä päätös käynnistää mekanismin, jonka mukaan hän seuraa Vihkimysten polkua. Seitsemän vuoden ajan henkilön oli läpäistävä kokeita ilman yhteyttä Veljeskuntaan. Niiden joukossa oli muun muassa: vapautuminen aistillisuudesta, vihasta, turhamaisuudesta, ahneudesta, kateudesta, arkuudesta, kyvystä vastustaa ulkoisia vaikutteita. Sen jälkeen hän sai syvempää koulutusta ja erityistehtäviä suuren suunnitelman palvelijana. Veljeskunnan jäsenen hengellisen kehityksen kasvaessa myös vastuu suoritetuista teoista lisääntyi.
Opetuslapsi. Vihityn elämä. H.P. Kirja kuvaa useita vuosia Justin Morward Haigin – vihityn, Valkoisen veljeskunnan adeptin – elämästä Lontoon alueella 1800-luvulla. Kirjoittaja väittää olleensa hänen oppilaansa ja kaikkien kuvattujen tarinoiden todistaja. Kirjassa mainitaan toistuvasti Valkoinen Veljeskunta ja paljastetaan sen ihmiskunnalle maan päällä tarjoaman palvelun todellinen merkitys: “Mitä tulee viime vuosiin, joiden aikana olemme työskennelleet niin yksimielisesti yhdessä, haluan kiittää teitä myötätunnostanne, joka on tuonut niin paljon onnea näihin vuosiin, ja vastaanottavaisuudestanne, jonka ansiosta olen voinut vähitellen välittää teille vähän tietoa, jonka Veljeskunta päätti jakaa kanssanne. Eiväthän ne, joita olemme tukenneet, tarvitse kiittää meitä avustamme – me olemme kiitollisia niille, jotka ovat sallineet meidän auttaa heitä kulkemaan evoluution polkua pitkin ja antaneet näin meille mahdollisuuden tehdä sitä, mitä haluamme tehdä enemmän kuin mitään muuta maailmassa.”[26].
Saved by Light , Valon Pelastama[27] on omaelämäkerrallinen kirjasarja, jossa kirjailija Dannion Brinkley kertoo kolmesta kliinisen kuoleman kokemuksesta. Jokaiseen näistä episodeista liittyi kirjailijan pääsy eri ulottuvuuteen, joka sijaitsi eri värähtelytasolla. Toisessa ulottuvuudessa ollessaan Dannion kommunikoi kolmentoista Valo-olennon kanssa, jotka tarkkailevat maapallon kehitystä. Kirjailijan mukaan olennot auttoivat häntä ymmärtämään alennustaan Jumalan luomana ihmisenä, antoivat ihmiskunnan evoluutiota koskevia ohjeita ja kertoivat myös, mitä maapallolla tapahtuisi seuraavien 50 vuoden aikana. Kuten kirjoittaja itse huomauttaa, Valo-olennot, jotka hän tapasi henkisessä maailmassa, ovat hengen tasoilla eläviä Ylösnousseita Mestareita.
Concordia Antarova. Kaksi elämää. Romaanin päähenkilö Ljovushka oli Valoisan Veljeskunnan kasvatettavana, ja Suuret Opettajat johdattivat hänet itsensä kehittämisen ja korkeiden ihanteiden palvelemisen tielle. Hänen opettajiaan olivat Hilarion, Paul Venetsialainen ja El Morya sekä Sanat Kumara, Saint Germain ja muut. Kirjassa he kaikki ovat Suuren Valkoisen Veljeskunnan Mestareita. Työ yhteisen hyvän hyväksi on romaanissa korkein arvo. .[28] Kirkkaat Veljet kuvataan korkea-arvoisina ystävinä ja henkisinä ohjaajina, joilla on korkeimmat henkiset ja moraaliset periaatteet. He soveltavat näitä periaatteita elämässään joka päivä ja opastavat myös muita ihmisiä, jotka tapaavat Heitä elämänsä aikana: “ Tämä on se kuinka henkilö voi olla onnellinen sisäisen tilansa kanssa. Sisäisestä tilasta tulee voima auttaa ihmisiä ilman sanoja, ilman saarnoja, elämällä esimerkkinä”[29].
Ennustus:
Vanga Suuren Valkoisen Veljeskunnan Opetuksesta: “Uusi Opetus tulee Venäjältä – tulee puhdas Venäjä, tulee Valkoinen Veljeskunta Venäjällä. Sieltä Opetus aloittaa marssinsa ympäri maailmaa. Valkoisen Veljeskunnan Opetus… Kuin valkoinen kukka se peittää maapallon, ja tämän opetuksen ansiosta ihmiset pelastuvat.
“Tämä on Uusi Opetus”, hän sanoi, “mutta se on rakennettu vanhan Opetuksen perustuksille. Vanhaa tässä voidaan verrata juuriin, ja uusi on kuin kukka, joka kukkii auringossa. Vanhin Opetus tulee pian maailmaan. Minulta kysytään: “Kuinka pian tämä aika tulee?” Ei, ei pian. Syyria ei ole vielä kaatunut!”[30].
Tätä Wikipedia-artikkelia työstäneet henkilöt:
Konstantin Ovchinnikov, Tatjana Macherkevich, Victoria Yerofeyeva, Natalia Limonova, Ilseyar Bikkenova, Dmitri Novoselov.
Julkaisun on laatinut Elena Ilyina
* * *
Viitteet:
[1] Shichalin A. Neoplatonismi. Uusi filosofinen tietosanakirja. Venäjän tiedeakatemian filosofian instituutin elektroninen kirjasto. Venäjän kielellä
[2] Asmus V.F. Antiikin filosofia. – Vy’sshaya shkola, 2009 .-p. 400 venäjäksi
[3] Shichalin A. Neoplatonismi. Uusi filosofinen tietosanakirja. Venäjän tiedeakatemian filosofian instituutin elektroninen kirjasto. Venäjän kielellä
[4] Benedict Spinoza. Wikiquote. Venäjän kielellä
[5] Sparov V. Maailman salaseurojen ja lahkojen täydellinen historia. Francis Bacon. WikiReading. Venäjän kielellä.
[6] Gindilis L.M. Venäläinen kosmismi ja elävä etiikka (venäjäksi) /Cosmism in philosophy of the XX-XXI centuries. – p. 24.
[7] Frolov V.V. N.A. Berdjajevin filosofian kosmismi ja Roerichin maailmankuva (venäjäksi) /Kosminen maailmankuva – XXI vuosisadan uutta ajattelua: Kansainvälisen konferenssin aineistoa.
[8] Andrey Bely. “Karma”. Venäläistä runoutta.
[9] Nazarov A.G. Mitä on kosmismi noosfäärin ideassa (venäjäksi) / Kosminen maailmankuva – XXI vuosisadan uutta ajattelua: Kansainvälisen konferenssin aineistoa.
[10] Vernadsky V.I. Tieteellinen ajattelu planetaarisena ilmiönä / F.T. Yanshina. – Moskova: Nauka, 1991 .-p. 271 In Russian
[11] Tsiolkovski K.E. Tieteellinen etiikka. Esseitä maailmankaikkeudesta. – Moskova, 1992 .- s. 127 venäjäksi.
[12] Tsiolkovski K.E. Onko Jumalaa olemassa? Esseet maailmankaikkeudesta. – Moskova, 1992 .– s. 217 venäjäksi
[13] Salmina I.Y., Kuznetsov Y.V. Filosofiset ja uskonnolliset sekä kirjallis-kuvataiteelliset liikkeet 1800-luvun lopun – 1900-luvun alun venäläisen kosmismin filosofiassa (venäjäksi) / Vestnik MGTU (Moskovan valtion teknillinen yliopisto) – 2010. – T. 13, nro 2.
[14] Roerich H.I. Supermundaani, 1938. Agni Yoga Society.
[15] Bandura A. A. “N. Skrjabin – luovuuden mystiikka ja äänen ja valon magia” (venäjäksi) // Bulletin of theosophy. – 1993. M. Händel. Ruusuristiläisten mysteerit. WikiReading.
[16] Jan van Rijckenborgh, Catharose de Petri: The Universal Gnosis. Teosofia Venäjällä.
[17] H. Roerichin kirjeet, osa II (1934)- – International Center of the Roerichs, 2013.
[18] Kovaleva N. Matkalla Shambhalaan. – M.: Ripol-classic, 2004 – s. 318 venäjäksi.
[19] Marianis A., Kovaleva N. Shambhalan avatarit. – Eksmo, 2010. Venäjän kielellä.
[20] Paul Shakornak. Kreivi Saint Germainin legenda. Kulttuuri- ja koulutuslehti “Delphis”
[21] Paul Shakornak. Kreivi Saint Germain. Kaikkien salaisuuksien vartija / M. de Bren. – Veche. – p. 320
[22] Blavatsky H.P. Astraalivalon taulut. – Moskova: Eksmo-Press, 2002. s. 534- 896.
[23] Blavatsky H.P. Teosofinen sanasto. – Sphera, 2009.
[24] Phylos. Asukas kahdella planeetalla / S. Beljajev. – Moskova: Sphera, 2011. – S. 512.
[25] Elizabeth Heich. Vihkimys. – Sofia, 2012. – s. 512 venäjäksi
[26] H.P. Vihkiytyneen elämä / N. Protasov. – Sphere, 2003. – s. 480 venäjäksi
[27] Dannion Brinkley. Valon pelastama. – Moskova: Longfellow, 2004. – s. 360; Brinkley K., Brinkley D. Valon salaisuudet. Elämästämme kahdessa maailmassa. – Moskova: Longfellow, 2005. – s. 224 venäjäksi
[28] Milanova A. Antarovan “Two Lives” – esoteerista proosaa (venäjäksi) // Eettinen ja filosofinen aikakauslehti “Epookin kasvot”. – 2018. – 5. maaliskuuta (nro 73).
[29] Antarova C. Kaksi elämää. Osa 1. – Moskova: Sirin prema. – s. 230- s. 510.
[30] Vanga. Ennustusten täydellinen kokoelma. – 2009. – s. 480 venäjäksi