Tatyana Mickushinan puhe vuodelta 2010 kirjan ”Hyvä ja paha” synnystä (ote Tatyana N. Mickushinanseminaarista “Hyvä ja paha”, Kaunas, Liettua, 2010)
Joskus vuoden 1996 tai 1997 lopussa löysin Amerikkalaisen organisaation Summit Lighthouse´in opetukset. Ennen tuota en ollut koskaan kuullut mitään Luciferita tai enkelien lankeemuksesta ja kun vierailin heidän seminaarissaan ja kuulin opetukset minä oli kuin kohotettu, koska tämä ajattelin löytäneeni vastauksen kysymykseeni, joka oli vaivannut minua ja miksi kaikki ympärillämme ollu niin hyvin kuin sen pitäisi olla ja ymmärsin, että oli olemassa joku, joka kantoi täyden vastuun kaikesta sotkusta, joka oli menossa ympärilläni. Ajattelin, että olisi erittäin hyvä antaa ihmisille tämä opetus ja puhua siitä opetuksena niin paljon kuin mahdollista ja että ihmiset eivät vain tienneet siitä, ja että tämän vuoksi kaikki heidän ympärillään on niin pahaa. Yritin silloin jopa kirjoittaa muutaman luvun kirjaa varten tästä, joka on sisällytty ”Hyvä ja paha”-kirjaan.
Kirjassa on kaksi ensimmäistä lukua, Luciferin kapina ja ihmikunnan lankeeumus. Keväällä 2002, joka oli hyvin vaikeaa aikaa minulle, kävin läpi hyvin vakavia kokeita ja testejä. Meditoin tuona aikana ja meditaation aikana ajatuksia alkoi tulla minulle: ”Asiat eivät ole aivan niin kuin sinä ymmärrät ne opetuksessa Luciferista. Lucifer ei ole niin paha”. Katsokaas tämä on mielenkiintoista, vuonna 1998 löysin tämän opetuksen ja vuonna 2002 ainoastaan neljä vuotta myöhemmin, en enää havainnut toista näkökulmaa, koska minun sisältäni, se tieto, joka oli tullut sisältäni, kertoi minulle, että olin ymmärtänyt sen (Lusiferin) aivan väärin. Mutta minä vastustin sitä ja sanoin, ei en halua kuulla tätä ja sitten minut jätettiin yksin noin kokonaiseksi vuodeksi.
Keväällä 2003 sama asia tapahtui. Oli uskomaton meditaatio ja suuret Olennot tulivat kuten Lord Surya, Sanat Kumara ja Lord Alpha ja oli melko ainutlaatuisia meditaatioita, joissa koin sellaisia tietoisuuden tiloja, joita en nyt koe. Tuolloin Mestarit alkoivat työskennelle kanssani hyvin läheisesti. Ajatukset Luciferistä alkoivat tulla minulle jälleen, että ”sinä et ymmärrä kaikkea Luficerista sillä tavalla, kuten se on”. Ja oli yksi meditaatio kun Lord Alpha tuli ja kertoi minulle lauseen, joka osui minuun syvästi. Hän sanoi, että tosiasiassa” sinä olet Lucifer ruumistumassa, (inkarnaatiossa)”. Mutta minä tiedän itsestäni, että minä en ole paha, ja että olen hyvä. Tämä enigma sai minut vakavasti ajattelemaan tätä aihetta. Tämä yksi fraasi jonka Lord Alpha sanoi tosiasiassa ”sinä olet Lucifer ruumistumassa” alkoi laajentamaan tietoisuuttani ja noin vuosi 
kului ja menin Altai´hin, noin viikoksi. Se oli minun loma-aikani. Tuona aikana minä työskentelin pää-kirjanpitäjänä. Kun aloin valmistautumaan matkaan, minä kysyin Mestareilta, minkä kirjan minun pitäisi ottaa mukaan lukeakseni sitä ja he vastasivat: ”Sinun tulisi ottaa toinen osa Helena Blavaskyn Salaisesta Opista”. Kun saavuin sinne, kävelin pois paikasta missä keskus 
sijaitsi ja istuin jossakin tällä alueella (osoittaa kuvaa 3). Kävelin enemmän kuin kilometrin pois ihmisten luota ja istuin Khatoun Joen rannalla.
Istuin siellä ja luin Helena Blavastkyn Salaisen Opin toista osaa. Minun täytyy sanoa, että olin lukenut ensimmäisen osa aikaisemmin. Se oli joskus saman vuoden 1991 tai 1992 aikana. Olin lukenut koko ensimmäisen osan, mutta en ymmärtänyt mitään, absoluuttisesti en mitään ja ajattelin, että toinen osa ei saattaisi olla sen parempi. Mutta koska Mestarit kertoivat minulle, että lukisin tämän kirjan, siksi aloin lukea sitä.
Joten menin paikkaan missä ei ollut yhtään ihmisiä.
Osoittautui, että se oli hyvin tärkeää päästä ympäristöön, missä ei olisi yhtään muita ihmisiä ympäristössä suurella etäisyydellä. Saatoin istua siellä ja lukea ja en voinut vetää itseäni pois tästä kirjasta. Minulle se oli kuin romanttinen novelli tai salapoliisi mysteeri, eli luin suurella innolla tätä kirjaa, lukeminen oli henkeäsalpaavaa ja pystyin ymmärtämään kaiken sen, mitä luin siellä, ja minä itkin sen totuuden tähden, jonka luin siellä. Minä vain itkin ja ajattelin, Jumalani, mitä hölmöjä me olemme, itseni mukaan lukien, tietysti. Ja kun palasin Omskiin lisää ihmeitä alkoi tapahtua minulle.
Mestarit olivat kertoneet minulle aikaisemmin, että tulisin saamaan potkut työstäni elokuussa ja elokuu oli päättymässä. Kun palasin työhöni 31 elokuuta, sain potkut. Mutta tämä ei ollut tragedia minulle tuona aikana, koska ymmärsin, että se työ, joka minun piti tehdä, oli ensisijainen työ. Se oli absoluuttisen henkeäsalpaavaa ja tahdoin jakaa sen ihmisten kanssa, ne oivallukset, jotka tulivat minulle, kun olin lukemassa Salaisen Opin toista osaa. Mutta silloin minulla oli jo vakava uutiskirje ja vakava verkkosivu, ja minulla oli noin 100 tilaajaa uutiskirjeelleni ja suunnilleen saman verran ihmisiä virallisella verkkosivustollani joka päivä.
Aloin meditoida ja meditaation aikana koin hyvin tärkeitä hetkiä. Informaatio välitettiin osissa, lohkoina, mutta minä en oivaltanut, että ne olivat Saneluja. En ymmärtänyt, että minä pystyin vastaanottamaan, saamaan Saneluja. Mutta heti meditaation jälkeen en voinut rauhoittua ennen kuin olin kirjoittanut tekstin tietokoneelleni ja sitten minun täytyi lähettää se uutiskirjeeni kautta heti, tämä oli ensisijainen ehto.
Tämä oli sitä, että Mestarit valmistivat minua vastaanottamaan Sanelun ja lähettämään sen samana päivänä, tämä oli yksi ehdoista. Siten kirjoitin ainoastaan yhden luvun ja sitten lähetin sen välittömästi ulos ja asetin sen verkkosivulleni. Sitten kirjoitin toisen luvun ja lähetin sen myös ulos ja asetin sen verkkosivulle. Siten ei ollut mitään kirjaa. Se vain itsestään tuli kirjoitetuksi. Mutta pahin asia oli, että kun palasin Omskiin minä aukaisin toisen osan Salaista Oppia ja aloin lukea sitä taas, enkä enää ymmärtänyt, mitä siinä oli kirjoitettu? Minulle se oli absoluuttisen puuta heinää. Kuinka kykenin kirjoittamaan asioista, joita en ymmärtänyt? Silloin löysin ratkaisun. Siellä hylätyssä puistossa, joen rannalla, menisin sinne ja siellä puistossa ei ollut ketään. Se oli myöhäistä syksyä, syyskuun loppua ja lokakuun alkua ja eikä puistossa ollut ketään muita ja saatoin istua siellä ja jonkin ajan kuluttua aloin ymmärtämään (tekstin) tarkoituksen jälleen.
Sitten aloin valita lainauksia ja merkitä sivuja ja sivun kappaleita ja kappaleen perään ja kun tulin kotiin saatoin yhdistää kaikki osat käyttäen Salaisen Opin elektronista versiota.
Sitten meditoin ja saatoin saada tapahtumien järjestyksen, miten materiaali oli organisoitava.
Oli mielenkiintoista, että kun olin saanut kaiken saman informaation itseni sisältä, en ollut uskonut sitä. Mutta kun luin saman materiaalin ulkoapäin, silloin aloin uskoa siihen. Olin todella peloissani julkaistessani uutiskirjettä tästä aiheesta, koska tiesin, että suurin osa ihmisistä ei ajatellut samalla tavalla kuin mitä oli kirjoitettu uutiskirjeessäni. Mutta tämä oli tarpeellinen välttämätön ehto ja se oli eräänlainen testi ja kun täytin sen, mitä Mestarit pyysivät minua 
tekemään, minä sain tilaisuuden lisä työhän. Jos olisin sanonut silloin, että en halua kuulla mitään tästä enää lisää, silloin ei olisi mitään saneluja eikä lähettilään asemaan ja Mestarit eivät olisi koskaan jatkaneet työskentelyä minun kanssani. Siksi tämä kirja ”Hyvä ja paha” on kaikista tärkein kaikista kirjoista ja se on avain kirja.
Toivon, että teillä tulee olemaan voimaa voittaa itsenne ja istua seminaarin loppuun saakka. Itse asiassa se on hyvin vaikeaa tehdä. En tiedä mitä voitte tehdä sen, mutta ehkä voitte kestään sen. Mutta toivon, että Mestarit tulevat tekemään jotakin ja meidän tietoisuutemme, meidän kollektiivinen tietoisuutemme tulee nousemaan vähän ja me tulemme kykeneviksi ymmärtämään ja tuntemaan jotakin toisesta tasosta.
Salainen Oppi kirjoitettiin vuonna 1888. Vuonna 1888 kaikki tämä informaatio oli jo kirjoitettu, 122 vuotta sitten ja ihmiskunta ei ole mitenkään kiireellinen muuttamaan tietoisuuttaan. Sellainen on jähmeä mielenasenne.