Rukous tekojen kautta on aina ollut ja tulee aina olemaan yksi rukouksen korkeimmista muodoista

Padre Pio, 19. huhtikuu, 2005

Minä olen Padre Pio (1). Olen tullut teille tämän Lähettilään kautta. Ehkä minun nimeni on tuntematon monille teistä.

Elin Euroopassa viime vuosisadalla, ja olin roomalaiskatolisen kirkon pappi. Minut tunnettiin Pyhän Hengen lahjojen ansiosta, jotka olin saanut, mutta useimmat ihmiset tunsivat minut stigmojeni (1)vuoksi, joita kannoin suurimman osan elämästäni.

Ihmisjoukot tulivat jumalanpalveluksiin, joita pidin, vain katsomaan stigmojani. Kannoin tätä taakkaa ruumiissani, koska sisäisellä tasolla otin tämän taakan vastaan. Se oli sieluni vapaaehtoinen halu kantaa näitä stigmoja.

Näiden stigmojen myötä otin päälleni merkittävän osan maailman karmasta. Kuuluin koko elämäni ajan roomalaiskatoliseen kirkkoon ja palvelin tätä kirkkoa. Vielä kuolemani jälkeenkin monet mainitsivat minut esimerkkinä omistautumisesta kirkolle ja kuuliaisuudesta kirkon dogmeja ja sääntöjä kohtaan.

Jäin kirkkoon, vaikka minulta riistettiin oikeus kuulla seurakuntalaisten rippiä monien vuosien ajan. Se oli merkittävä osa palvelustani. Ripittäytymisen aikana otin itselleni osan niiden ihmisten karmasta, joita kuuntelin, keventääkseni heidän taakkaansa. Minulla oli myös tilaisuus nähdä ripittäytymisen aikana niiden ongelmien todelliset syyt, joita ihmiset kohtasivat elämässään, ja pystyin antamaan heidän sieluilleen tarpeellisia ohjeita. En puhunut vain ripittäytyvän henkilön kanssa, vaan puhuin myös tämän henkilön sielun kanssa, ja yritin tehdä kaiken mahdollisen keventääkseni taakkaa, joka kohdistui tähän henkilöön hänen menneiden tekojensa karmana. Vaikka länsimainen kristillinen kirkko ei käytä sellaista termiä kuin karma. Minulla oli kuitenkin tilaisuus nähdä sielujen kärsimyksen syyt, ja tein kaikkeni lievittääkseni tätä kärsimystä ja ohjata henkilön ulkoista mieltä oikealle tielle, jolloin hänen sielunsa saattoi välttää kärsimyksen syyt tulevaisuudessa.

Monet ihmiset asettivat minut malliksi nöyryydestä kirkon hierarkkiaa kohtaan. En lähtenyt kirkosta kaikkina noin pitkinä vuosina, kun odotin, että oikeutus kuulla tunnustuksia palautettaisiin. Jäin kirkkoon, ei siksi, että antautuisin kirkon viranomaisten minulle tekemään epäoikeudenmukaisuuteen: en nähnyt mitään muuta tapaa kuin roomalaiskatolinen kirkko, jotta voisin palvella ihmisiä aktiivisesti. Mutta miten olisin voinut vastustaa kirkon viranomaisten päätöstä? Oliko minun taisteltava? Olisiko minun pitänyt aloittaa taistelu oikeudestani palvella ihmisiä?

Ajattelin, että se oli oikeudenmukaista, että Jumalalla oli oikeus koetella minua millä tavalla tahansa, ja Hän teki sen kirkon viranomaisten kautta.

Jumala veti minulta oikeuden käyttää lahjaani. Se oli Jumala, eivät ihmiset; He olivat vain Hänen tahtonsa toimeenpanijoita tässä tapauksessa.

Siksi keskustelu ei koske nöyryyttäni ja kuuliaisuuttani kirkkoviranomaisia ja kirkon lakia kohtaan. Se on minun nöyryyteni ja kuuliaisuuteni Jumalan Tahtoa kohtaan.

Jumalalla on oikeus riistää meiltä kaikki, johon olemme sitoutuneet, vaikka tämä kiintymys olisi hyvin vähäpätöinen, koetellakseen meitä ja meidän nöyryyttämme ja omistautumistamme Hänen Tahtoonsa.

On vain olemassa keskinäinen yhteytesi Jumalan kanssa – sinun henkilökohtainen suhteesi Jumalan kanssa ja sinun henkilökohtainen suhteesi paholaisen kanssa. Molemmat ovat sisälläsi. Siksi ei ole väliä mihin uskontoon, uskonnolliseen ryhmään tai liikkeeseen kuulut. Pääasia on henkilökohtainen suhteesi Jumalaan.

Voit juosta yhdestä kirkosta toiseen, yhdestä uskonnosta toiseen, mutta et voi löytää rauhaa sieluusi, ennen kuin ymmärrät, että sekä Jumala että paholainen ovat sinun sisälläsi. Mikä tahansa ulkopuolinen uskonto ja sen ulkoinen järjestelmä ovat vain toissijaisia. Se voi olla hyödyllinen vain, jos se auttaa sinua ratkaisemaan sisäisiä ongelmiasi ja sisäisiä kysymyksiäsi, jos se auttaa sinua ratkaisemaan tärkeimmän kysymyksen, liittyen sinun suhteeseesi Jumalan kanssa.

Sinun täytyy aina muistaa, että aitoja palvelijoita lukuun ottamatta, kaikissa kirkoissa on ihmisiä, jotka tulevat sinne vain palvellakseen egoaan.

Aitoja palvelijoita on aina vähemmän. Mutta heitä on missä tahansa kirkossa ja missä tahansa uskonnossa, koska kirkon voima ja vaikutus perustuvat ainoastaan siihen Valoon, jota tämän kirkon ja tämän uskonnon pyhät kantavat.

Jos kirkko alkaa vainota pyhimyksiänsä, se on tuomittu hitaaseen kuolemaan, koska se menettää perustan, jolle se on perustettu.

Voit siis etsiä uusia uskontoja ja uusia ihmisiä, saada tietoa, mutta voit myös pysyä perinteisten uskontojen ja kirkkojen piirissä. Ei riipu siitä ulkopuolisesti kuulumisesta oikeaan tai väärään uskonnolliseen liikkeeseen vaan sisäiseen pyrkimykseesi ja Totuuden etsimiseen sisälläsi.

Jos teidän toiveenne ovat vilpittömiä, silloin missä tahansa uskonnossa voit aina tavata ihmisiä, joiden värähtelyt ovat sinun värähtelyjesi mukaisia, ja saat heiltä juuri ne asiat, jotka ovat välttämättömiä sielusi evoluution kannalta. Nämä voivat olla paitsi hyväksyttäviä ja rohkaisevia sanoja, mutta myös koettelemuksia, joista voit nousta voitokkaana, koska juuri tässä hetkessä juuri tämä on se, mitä sielusi tarvitsee eniten kehitykseensä.

Todennäköisyys kohdata vääriä uskonnollisia opetuksia ja lahkoja virallisten uskontojen rajojen ulkopuolella on yhtä suuri kuin todennäköisyys kohdata vääriä uskonnon tulkitsijoita vanhojen perinteisten uskontojen sisällä. Teidän värähtelynne ja energianne ovat ne, jotka houkuttelevat ne elämäntilanteet, jotka tulevat tosiasiallisiksi testeiksi Polullanne ja joista teidän täytyy paeta kunnialla.

Siis älä yritä löytää Jumalaa itsesi ulkopuolelta. Yritä luoda yhteys Jumalaan sisälläsi; ja tulet varmasti tapaamaan ihmisen riippumatta siitä, onko hänet vihitty tai ei, joka antaa sinulle tarvittavan tietämyksen Polullesi.

Opi kuuntelemaan sydäntäsi, oppien tunnistamaan lukuisia susia lampaiden vaatteissa, etsien mahdollisuutta tarttua sieluun sekä perinteisten uskontojen tunnustajien piirissä että niiden ulkopuolella. Mutta ei ole mitään takeita siitä, että henkilö, jonka tapaat Polullasi virallisen kirkon rajojen ulkopuolella, antaa sinulle kaikki tarvitsemasi asiat.

Saat juuri sellaiset elämäntilanteet, jotka houkuttelet itsellesi värähtelyjesi kautta.

Jos joillekin ihmisille on tarpeen päästä eroon perinteisen kirkon rajoista, muilla on vain tarve olla sen puitteissa. Ei siksi, että heidän kirkkonsa ovat niin hyviä; yksinkertaisesti on parempi, että tällaisen henkilön kokematon sielu pysyy tavanomaisissa pölyn peittämissä perinteissä. Tällainen sielu voi sairastua raikkaassa ilmassa eikä voi kestää koettelemuksia.

Ei ole mitään, eikä voi olla mitään kaikille yhteisiä neuvoja. Jokainen ihminen on omalla evoluution kehitystasollaan. Siten mikä on hyvää jollekin, se voi olla kohtalokasta toiselle.

Haluaisin antaa teille joitakin neuvoja lopuksi. Älkää koskaan kiirehdi ottamaan itsesi harteille mitään ulkoista vastuuta, joka liittyy mihin tahansa organisaation taloudellisiin kiinnityksiin. Älä koskaan allekirjoita ulkopuolisia asiakirjoja ja sopimuksia.

Sinun suhteesi Jumalan kanssa ei voi perustua mihinkään ulkoisiin velvollisuuksiin minkään kirkon tai organisaation kanssa, joka tulisi sitomaan sinua.

Sinä ja vain sinä voit päättää kuinka paljon rahaa ja mitä omaisuutta voit uhrata millekään organisaatiolle tai kirkolle. Ei yksikään organisaatio fyysisessä tasossa voi asettaa sinua ottamaan itsellesi rahallisia vastuita sen ylläpitämiseen.

Löytääksesi Polun Jumalan luo sinun ei tarvitse kuulua mihinkään ulkoiseen organisaatioon. Sinä mahdollisesti voi tarvita ulkoisen organisaation, jos tahdot seurata Jumalallisia ohjaavia periaatteista elämässä sen maan lakien mukaisesti, jossa elät. Silti, ei ole pakollista, että organisaation on oltava uskonnollinen. Tämä voi olla mikä tahansa organisaatio, jonka pyrkimys on osoittaa Jumalallisen ohjauksen periaatteita millä tahansa elämän alueella: lastenkasvatus, kodittomien ja vanhusten huolenpito, yleinen terveydenhuolto ja lääkinnälliset palvelut, opetus ja jopa mikä tahansa liike-elämä.

Elämä on runsaasi vaihtelevaa ja jokaisen ihmisen toiminnan alue on perustuttava korkeimpiin Jumalallisiin periaatteisiin, eikä liikevoiton periaatteelle. Riippuu ainoastaan sinusta mitä periaatteita tulet seuraamaan elämässäsi luodessasi näitä organisaatioita.

Joskus, jos kykenet rakentamaan organisaation ja ohjaamaan sen korkeimpien Jumalallisten periaatteiden mukaisesti, olet paljon enemmän hyvää tekevä kuin, jos omistat koko elämäsi rukouksille luostarissa.

Rukous tekojen kautta on aina ollut ja tulee aina pysymään yhtenä rukouksen korkeimmista muodoista.

MINÄ OLEN Padre Pio

(1) Francesco Forgione (25. 5. 1887 – 23. 9. 1968) eli Padre Pio tai Pyhä Pio Pietrelcinalainen (ital. Pio da Pietrelcina) oli italialainen katolisen kirkon pappi ja kapusiinimunkki, joka on tunnettu stigmoistaan. Hänet 2.5.1999 julistettiin autuaaksi, Pyhimykseksi hänet julistettiin 16.6.2002 ja hänen muistopäiväänsä vietetään syyskuun 23. päivänä. Francesco Forgione oli vanhempiensa kahdeksas lapsi. Jo lapsena Francescon kerrotaan olleen poikkeuksellisen hyveellinen, ja esimerkiksi toisten lasten leikkiessä Francesco vetäytyi rukoilemaan. Hän itse on sanonut päättäneensä jo viisivuotiaana haluavansa antaa koko elämänsä Jumalalle (Lähde Wikipedia)